Thursday, 2 September 2010

kaksi asiaa.


toinen loppui pari tuntia sitten, toisesta on vierähtänyt jo viikko, molemmat ovat jättäneet sydämeeni muistijäljen, joka ei lähde kulumallakaan.

bachin E-duuri viulukonserton viimeiset sävelet viipyivät vielä ilmassa kun temppeliaukion kirkko puhkesi myrskyäviin suosionosoituksiin, vieressäni istunut rouva pyyhki poskeltaan kyyneleitä, huomasin, koska tein itse samoin. helsingin barokkiorkesteri antoi parastaan ja reinhard goebel luotsasi orkesteriaan kuin isä lastaan, varmasti ja rakastavasti. mutta se, mikä sai ajan pysähtymään ja ympäröivän maailman katoamaan oli viktoria mullova ja viulu. viulu, joka soi ja soi ja soi. ai että miten se soi? HERRANJUMALA MITEN KAUNIISTI SE SOI! se soi koko ihmiselämän tunneskaalan kirjolla. ja kun soitto lakkasi, taisin hetken aikaa koskettaa tyhjyyttä.

ja se toinen taas, se vasta olikin aikamoista. legenda peikosta ja hohtavasta ritarista garmarnan kertomana, näytöksen ensimmäinen malli laskeutui alas vanhan vankilan rappusia ja minä tunsin nousevani arjen yläpuolelle, olevani osa jotakin paljon suurempaa, kuuluvani aikaan ja paikkaan. olin osa tarinaa, jonka tiia vanhatapio halusi jakaa. ideasta luonnokseksi, langasta kankaaksi. luovat kädet jotka koskettaa kangasta, tunnustelee ja miettii arvioivasti, muovaa ja muokkaa pelottomasti. vaatteeksi joka pakottaa katsomaan. lahjakkuus, joka on vertaansa vailla.

se mullovan viulu, se soi vielä uudestaan ylen radio 1:ssä 3.9.2010 klo 19.03
ja se näytös, toivon että alla olevat kuvat tekisivät sen kauneudelle edes vähän oikeutta.

_DSC8431

_DSC8442

_DSC8452

_DSC8457

_DSC8475

_DSC8481

_DSC8482

_DSC8491

_DSC8513

_DSC8527

_DSC8542

_DSC8568

_DSC8577

_DSC8598

_DSC8600

_DSC8619

_DSC8654

_DSC8660

_DSC8663

tiia vanhatapio / five years of dark couture

style / minttu vesala
make up / karoliina kangas & crew
hair / kristel tamm & crew
models / brand model management / paparazzi
models casting / nora ojala

9 comments:

Anonymous said...

*-Like-*

mikko said...

kiitos.

Ele said...

Mulla tuli kylmät väreet. Bach on musiikkia, joka menee suoraan sieluun. Musiikka, joka itkettää aina kun sitä kuulee livenä.

Kiitos vinkistä, laitan kohta radion päälle. :)

heli said...

-wow- ei voi muuta sanoa kun, että olisinpa ollut noissa hetkissä

Tiina said...

Mikko, mä olen kananlihalla. Juurikin tuosta kirjoituksesta. Ei edes tarvitse kuvitella itseään paikan päälle. Sanat riittivät.

Sugar Kane said...

Samaa kuin kaikki muutkin, ihanasti välittyy ihanat tunnelmat, kiitos!

Vimps said...

Olisin niin ollut tulossa katsomaan Tiian show'n, mutta torstaisin hevoset vievät aikani. Ihanat hevoset kylläkin.

Kiitos sinun, saan nauttia Tiian taitavuudesta täällä blogissasi. Ihania asuja, taas, ja ihania kuvia. Kiitos tunnelman välittämisestä!

Sini said...

Taisit totisesti koskettaa Tyhjyyttä :)
Tyhjyys, Sanoja sanomattomuudesta, Valo ja kauneus.
Kiitos, sillä kosketit meitsin päivän projektia kans, jatketaan, S

Italia said...

Upeita sanoja, upeita kuvia! käsivarret ihan kananlihalla...